Hyvä viikko, koirakohtaamisia ja rokotuskäynti

Viime ja tämä viikko on ollut jotenkin oudon hyviä. Onko Roki ollut nätimmin, ollaanko me keksitty pennulle tarpeeksi kivaa tekemistä, ollaanko me nukuttu paremmin, vai vaikuttiko kasvattajan kanssa käyty tsemppi-puhelinkeskustelu näin positiivisesti? Viimeisintä ei ainakaan voi väheksyä, vaikka ollaan me taidettu tehdä hyviä kävelylenkkejäkin!

Ollaan seikkailtu uusia reittejä pitkin niin, että Kari on ajanut meidät aina johonkin sopivan matkan päähän ja jättänyt minut ja Rokin kävelemään kotiin. Näillä uusilla reiteillä ollaan törmätty moneen koiraan.

Roki odottaa nenää myöten maassa että saa luvan ottaa herkun.

Eläinlääkärikäynti sujui odotuksien mukaan eli hyvin. Hampaiden vaihtuminen on kuulemma hyvässä vauhdissa ja pentu on hyvässä kunnossa noin niin kun muutenkin. Saatiin toisenmerkkistä korvanputsausainetta mukaan, edellinen luultavasti on liian kuivattavaa. Hirveesti pentuja oli samaan aikaan eläinlääkärin pihalla lähdössä ja tulossa, kaikkien kanssa yritettiin leikkiä, ja yksi innostui leikkimään ihan kunnolla. Hurjan iloista! Ja ensi maanantaina sitten ensimmäinen pentukoulu. Jos vaan sinne asti malttaisi odottaa.

Kari on ajanut viikonlopusta asti Rokin kanssa kolmesti päivässä metsälenkille. Minä olen saanut jäädä kotiin parantamaan jalkojani – toinen polvi on ruvennut kiukuttelemaan ja toinen jalka on turvnnut niin ettei kenkä mahdu. Okei, kävelin lauantaina ehkä aika paljon (Roki sai sentään olla suurimman osan niistä reissuista kotona nukkumassa). Tätä ennen Kari ei ole Rokin kanssa kahdestaan kävelyillä käynytkään, joten jotain hyvää tästäkin. Olin silti eilen illalla riemuissani kun pääsin Rokin kanssa lyhyelle iltakävelylle, vaikka omat jalat ei siitä hirveesti vielä tykänneetkään.

Rokin uusissa valjaissa on hyvin kasvunvaraa.

Roki on ensi perjantaina ollut meillä 11 viikkoa ja sitä seuraavana päivänä ikää on 4 kk. Vaaka sanoo painoksi vähän yli 18 kg. Rokin nosteleminen onkin alkanut pikku hiljaa käydä hankalammaksi. Ja hännässä ihan oikeesti alkaa olla jo harmaata! Maanantaina haettiin kaupan pakastealtaasta naudan putkiluita ja ihan oikeesti yllätyin kun huomattiin että sellaisen avulla Rokin saa hiljaiseksi tunneiksi. Katsottiin kokonainen elokuva niin että Roki jäyti luuta meidän jaloissa. Aika luksusta.

Uudet valjaat, ilotulituksia ja Ongelman tunnustus

Aloitetaan tunnustamalla Ongelma: pentu hyppii muristen päin, puree, ja hyppii purrakseen. Karin kanssa lopettaa ennen kuin ehtii kunnolla aloittaakaan, mutta minussa pentu on jatkuvasti hampaillaan kiinni. Häntä saattaa yhtäkkiä alkaa nykiä levottomasti ylhäällä ja silmät lasittuu murinaan. Se ei ole kovin hauskaa. Viikonloppuna meni taas niin yli että itselle tuli paha itkukohtaus jota en saanut enää pidettyä sisällä vaan lopulta kaappasin pennun syliin ja vollotin hyvän aikaa lattialla rimpuileva pentu sylissä. Ei hauskaa. Kädet ja jalat on niin mustelmilla pennun leuoista ja kynsistä. Onneksi mummu muistutti puhelimessa että eikös se ala olla hampaiden vaihtuminen käsillä, siitä voi johtua paljonkin.

"Yhteispeliä parhaimmillaan".

Uskon että pennun käyttäytymiseen vaikuttaa myös paljon se, että olen aina joko lyhyistä yöunista väsynyt tai tekemässä jotain: putsaamassa lattioita, vaihtamassa vettä, täyttämässä Kongia, kuljettamassa roskapussia, kantamassa pyykkiä, laittamassa ruokaa… Niin että en ehdi kokoaikaisesti seurata jaloissa pyörivän pennun aikeita ja puuttua niihin ajoissa. Ja kun ei ole ehtinyt ennakoida vaan pentu hyppää mahaan (mahaan, mitä ihmettä?) tai hihaan kiinni, niin minulla on käsissä tavaraa joka pitäisi joko a) viedä paikalleen (tietysti aina toiselle puolelle taloa); tai b) pudottaa käsistä että saisi pennun kiinni. Ja koska täyttä vesikuppia tai pissipapereita ei ihan noin vaan heitetä lattialle tai olen väsymyksestä voimaton ja muissa maailmoissa, niin äkkiäkös pentu oppii etten puutu sen tekemisiin.

Toissa viikolla hankittu Pentuneuvola ei vakuuttanut Karia ollenkaan ja minäkään en siitä lopulta saanut mitään juonta irti vaikka pitkään jaksoin toivoa että jokin punainen lanka niiden kaikkien irrallisten ja taustoittamattomien muistelmapätkien takaa paljastuisi. Pian Kari päättikin että "se kasvattajankin suosittelema kirja" on hankittava heti nyt ja välittömästi. Niin käytiin hakemassa Tuire Kaimion Pennun kasvatus, ja kun kirjakaupan hyllyssä oli vielä Kaimion ihkauusi Koirien käyttäytyminen, niin napattiin sekin mukaan samaan syssyyn. Vihdoinkin alkaa aueta käytännönläheistä ja seikkaperäistä teoriaa kysymykseen "Miksi?".

Roki ja elokuinen auringonlasku.

Hölmöä on, että edes Kaimion kirjoissa ei oteta huomioon pennun yhtäkkisten hyökkäyssarjojen mahdollisuutta. Aina vaan "pennun täytyy antaa nukkua" ja "pentua ei saa rasittaa liikaa". Kaikille ensimmäistä kertaa koiraa miettiville ei pitäisi antaa näin hyssyttelevää kuvaa vaan nimenoman painottaa, että ajateltu koira on vähintään ensimmäisen vuoden(?) ajan pentu, joka vie kaiken ajan ja vähän päälle, ja tekee sen riehumalla ja olemalla kaikin tavoin stressaava. Ja sisäsiisteyden puuttuminen on niistä murheista pienin. Joka tapauksessa: tämän hetken konsti pennun puremishyppimiseen on "Ei" ja jos (kun) sillä ei ole aina vaikutusta, niin seuraavaksi pentu tulee minun syliin maahan kunnes rauhoittuu. Sitten pääsee vapaaksi ja saattaapa saada kivan leikinkin perään.

Osittain tästä Ongelmasta ja osittain pieneksi käyneen kaulapannan johdosta Roki on saanut suorittaa ulkoilut nyt viikon ajan pelkästään kotipihassa vapaana. (Vasta eilen tehtiin ensimmäinen ulkomaan kierros, käytiin uusissa metsissä ja hakkuuaukealla nuuhkimassa ja seikkailemassa – ekaa kertaa vapaana muualla kun kotipihassa! Eikä lähtenyt paria askelta kauemmas pentu missään vaiheessa.)

Kukkuu!

Maanantaina laitettiin pikkupanta vielä hetkeksi että päästiin eläinkauppaan hakemaan pennulle ihka omat hienot valjaat (ja rutkasti rapsutuksia myyjättäriltä!). Päätettiin että mennään kirjan mukaan Kaimion valjaisiin totutteluohjeella eikä hätiköidä sitä. Tässä siis vielä kolmas syy siihen, miksei viikolla olla lähdetty omaa pihaa kauemmas. Uskon että tämä kannattaa, vaikkei Roki ollut moksiskaan kun eläinkaupassa valjaita soviteltiin. Mutta jos nyt saisi tällä tarkalla opettelulla Rokin unohtamaan hihnan riuhtomisen ja jahtaamisen, kun se on kiinni eri paikasta eikä kaulalta.

Tänään on Kokkolassa vietetty Venetsialaisia, eli Roki on saanut ensikosketuksen ilotulituksiin. Ollaan puuhattu koko päivä ympäri pitäjää pennun kanssa jotta se ei olisi ainakaan turhautunut ja ylivalpas kun pommittelut alkaa, ja tosi rauhallisesti pentu onkin ollut koko illan paukkeesta ja rätinästä huolimatta. Jes! Aamupäivällä Rokin onnistui antaa aamuateriansa ylen, mutta se oli jo hyvän aikaa ennen paukkuja – luultavasti pentu oli ehtinyt maistaa ulkoa jotain pilaantunutta.

Nakupentu, kirmata nyt pihalla ilman pantaa!

Alkuviikosta suoritettiin uusintamadotus (nam taas herkku-Flubenolia!). Aika nappiin, yhdessä tuubissa riittää yhdeksi päiväksi 15-kiloiselle pennulle, ja Roki oli maanantaina 14,5 kg joten juuri ja juuri ei tarvinnut ostaa neljättä pakettia. Ensi viikolla on aika eläinlääkäriin hakemaan uusintarokotukset, ja siitä varoajan jälkeen päästään Keski-Pohjanmaan Koirakillan pentukouluun. Vihdoinkin!

Rokin korvia on putsattu pumpulilla ja korva-aineella viime eläinlääkärikäynnistä lähtien vähintään joka toinen päivä, ja töyhkäkorva näyttää paljon paremmalta jo. Kari on hoitanut tämän homman, ja pentu rauhoittuu heti käsiteltäväksi kun vaan haistaakin aineen. Sen puudutusteho toimii näemmä hyvin kun pentukin on huomannut että ei enää hetkeen aikaan kutita niin vietävästi kun on aineella putsattu.

Roki, Tytti ja Akkari.

Fun facts

• Pennulla on painoa 15,7 kg ja ikää 3,5 kk eli ollut meillä kotona 8 viikkoa ja yhden päivän.
• Eilen aamulla vaihtui pentu-Kongi (5–15 kg) normi-Kongiin (13 kg >) ja voi jukra kun sinne mahtuu enemmän tavaraa kerralla.
• Viime viikonloppuna ensimmäinen 12 kg ruokasäkki tuli tyhjäksi.
• Jos pöydältä tippuu ruokapallero odottaessa, Roki ei syö sitä vaan odottaa lupaa.
• Ruokakuppia tai Kongia voi siirtää kesken syömisen eikä pentu edes tajua että ruokailu katkesi hetkeksi.
• Hihnan laittamisessa kiinni ei ole mitään häiritsevää tai epämiellyttävää.
• Ovesta ei rynnitä ulos ennen kun on saanut luvan, edes kun palataan töistä kotiin.
• Auto on lempparipaikka! Niin pennulle kun meille pennun kanssa.
• Sisäpissejä tehdään enää vain yöllä ja työaikana. Jopa muuallakin kuin takaeteisessä osataan kesken kaiken mennä ulko-oven eteen jos pitää päästä ulos. Joskus ehtii, joskus ei, mutta suunta on oikea.
• Illalla pentu päästää nukkumaan kymmenen jälkeen, aamulla herättää viimeistään kuudelta ja sen jälkeen on turha haaveilla pääsevänsä takaisin peiton alle.
• Ruokailua on pätkitty useampaan kertaan eli tasaisemmin pitkin päivää. Eli välillä voidaan saada pieni ruoka-annos vaikkei olisi ruoka-aika, kunhan illaksi jää kunnon annos.
• Ruokapallerot on kaikkia namujakin herkullisempia, hyvänä kakkosena seuraa piimä, juusto ja erityisesti turkkilainen jugurtti. Tänään maistettiin chilimajoneesia josta ei oltu moksiskaan.
• Roki on oppinut miten pääsee sohvalle ja että siinä on kiva olla.
• Ihan kun Rokin häntä alkaisi jo pikku hiljaa harmaantua, voiko olla?

Blogin kommentointiasetuksia on nyt muutettu niin, että kuka vain pääsee kommentoimaan kirjautumattakin. Toivon saavani vinkkejä pennun puremisen ja hyppimisen hillitsemiseen – onko ehdotuksia?

Junavieraita ja leikkimisen opettelua

Viime viikolla leikattiin yhtä Rokin kynttä vähän liikaa. Onneksi niin vähän, että Rokilta pääsi vain pieni vinkaisu eikä verta vuotanut ollenkaan. Vasta kun loputkin kynnet oli käyty läpi niin pieni punainen piste oli muodostunut vikakynnen kärkeen.

Muutaman kerran ollaan kävelyltä "oikaistu" tosi kapeaa ja kivistä metsäpolkua pitkin. Ekalla kerralla Roki ei olisi meinannut liikkua millään, tokalla kerralla vauhti oli hyvin hidasta ja kolmannella pentu kulki jo koko matkan edellä. Mustikka muuten ei vieläkään maistu Mustikkakuonolle, minulle sen sijaan oikein hyvin (ehe, ehe).

"Katsokaa, ajan ilman hihnaa!" Kuva: Beyla

Nuorin siskoni Tampereelta oli meillä yökylässä koko viikonlopun ja Roki sai uutta oppia. Niin myös me! Mentiin perjantaina hyvissä ajoin Rokin kanssa juna-asemalle odottamaan että saadaan harjoitella ihmisten ja liikenteen keskellä rauhassa istumista. Vähän ajan päästä se alkoi sujumaan ihan kohtuullisesti, kunnes yli-innokas keski-ikäinen pariskunta tuli ihastelemaan ja taputtelemaan pentua, minä kun en hölmöydessäni ollut varautunut että joku oikeasti tulisi ja kysyisi "saako sitä silittää, mikä sen nimi on" ja tilannetta harkitsematta myönnyin. Roki ei selvästi tykännyt niistä (tai se aisti oman varautuneisuuteni) ja koitti luikerrella matalana pois. Tajusin sentään keksiä että "jatketaas tästä matkaa" niin pariskunta häippäsi. Sen jälkeen Rokikin rauhoittui odottelemaan oikean junan saapumista.

Beyla saikin sitten tervehdykseksi iloisen hännänheilutuksen ja kiehnäyksen. Kari otti matkalaisen laukut autoon ja me käveltiin Rokin ja Beylan kanssa juna-asemalta kotiin. Koska päivä oli niin kuuma ja matka hurjat kolme ja puoli kilometriä, Roki pani jossain puolivälin jälkeen jo tutulla reitillä varjoisalle nurtsille maata, ja pidettiin pieni tauko. Onneksi oli vettä mukana! Vähän oli pennulla kyllä hankalaa totutella siihen että oli muitakin samaa matkaa kulkemassa, olisi muka pitänyt päästä koko ajan leikkimään.

Kotimatkalla. Kuva: Beyla

Viikonloppuna ostettiin Rokille uusi lelu ja Beylan avustuksella sekä kannustuksella aloitettiin leikkimisen opettelu. Niin, vasta nyt! Se on tuntunut jotenkin hirveän vaikealta eikä pentuparan kanssa olla juuri leikitty sen jälkeen, kun kasvattajalta mukaan saatu lelu oli ratkennut riekaleiksi. Meidän hämmästykseksi pentu ei riehaannu heitetyn lelun hakemisleikistä lisää, vaan on hetken kuluttua jo säyseän naatti. Ja kuka olisi uskonut, että Roki osaa tulla kiinni otetun lelun kanssa jalkojen juureen sitä jäytämään?

Uusi liito-orava-lelu testikäytössä. Kuva: Beyla

Pienellä harjoittelulla Beylakin sai Rokin istumaan ja olemaan hyppimättä leikkiessäkin. Sain tosi paljon vinkkejä oman käyttäytymiseni harjoittamiseen Beylaa ja Rokia seuratessani! Paljon paljon kiitos Beylalle mahtavasta asenteesta ja hyvää tekevästä vierailusta <3

Sisko & pentu.

Samalla ollaan löyhennetty pennun hihnapolitiikkaa niin, että hihna on käytössä enää tontin ulkopuolelle suuntautuvissa ulkoiluissa. Eli etupihalla voidaan leikkiä ihan surutta ilman hihnaa ja kaikki etu- ja takaoven väliset matkat ja pissikäynnit sujuu taas näppärästi. Helpottaa meitä ja opettaa Rokia seuraamaan missä ihmiset kulkee. Ja monia muita hyötysyitä.

Toinenkin hankinta tehtiin: ostettiin marketista randomilla ensimmäinen kriteerit täyttävä pentukirja, Pertti Vilanderin ja Salli Suorsan Pentuneuvola. Ja ne valintakriteerit:

1. Keskittyy nimenomaan pentuikään
2. Tällä vuosikymmenellä kirjoitettu
3. Alunperinkin suomalainen
4. Ei juuri kuvia vaan aukeamat käytännössä pelkkää tekstiä.

Tähän mennessä opusta luettu noin neljäsosa ja sen innoittamana olen jättänyt kävelylenkeiltä makupalat pois. Ja tat-ta-raa, mitään kamalaa ei ole tapahtunut, Roki kävelee ihan yhtä nätisti tai riehakkaasti, joten ei päätöksestä ainakaan haittaa ole ollut. Ainoana erona (joka saattaa liittyä tähän tai sitten ei) on se, että Roki nuuhkii nykyään tienvartta aika tarkasti. Ja minäkin osaan jo kulkea julkisilla teillä ilman namien suomaa "turvaa".

Vähän pidemmällä mehtäretkellä.

Rokin nenä on jo ihan reunoja vaille täysin musta, ja huuliin on tullut paljon pigmenttiläikkiä. Jopa niin, että suun ollessa kiinni alahuuli on aivan täyspiki. Yöt ollaan saatu nukkua ihan kokonaan, jopa niin että pari kertaa ollaan herätty herätyskelloon eikä Rokin tepasteluun. Ja töiden aikaiset lattiapissit vähenee vähenemistään, pari kertaa on ollut niin että aamupäivällä lounaalle tullessa lattia on ollut aivan puhdas (vesikupin läikyttelyjä lukuunottamatta), jopa siihen asti, että keskiviikkona ei ollut siivottavaa odottamassa lounastauolla eikä iltapäivällä. Kasvava luikeliini!

Pro tip: Pennun koon mukana kasvaa energian määrä

Viikonloppuna oli yökylävieraita ja se sekä luultavasti myös rokotuksen väsyttävät sivuvaikutukset antoi meidän nukkua koko yön puoli seitsemään asti ilman herätyksiä. Roki oli aivan intona kun aamulla oli heti vieraita!

Pentu asetuu kurveissa aloilleen ja ottaa muutenkin automatkat rennosti.

Ollaan pikku hiljaa ruvettu ottamaan peruslenkkiin lyhyttä lisäkoukausta silloin kun näyttää siltä, että Rokilla on paljon virtaa. Eli joka kerta paitsi jos sataa, jolloin syy on minussa ei Rokin energianpuutteessa. Pentu onkin tuplannut kokonsa siitä kun se meille melkein 6 viikkoa sitten tuli, nimittäin painoa on jo 12,5 kg ja pennulla ikää eilen sen 13 viikkoa. Ei kai nyt mikään ihmekään jos ei samat konstit riitä saamaan Rokia unten maille.

Juuri äsken lähdettiin pitkää suoraa tietä pitkin taajama-alueen ulkopuolella ajatuksella että katsotaan pitkällekö pentu jaksaa. Tätä kautta menee myös 1,5 tunnin (7,2 km) lenkki jota päästään kulkemaan sitten kun pentu ei ole enää pentu laisinkaan. Tänään päästiin leppoisaa vauhtia tunnissa peräti 3 km kunnes soitin Karille että voisit alkaa tulla hakehen. Kun pysähdyttiin odottamaan auton saapumista, Roki otti ja lysähti maahan asti odottelemaan.

Hetikohta tämän jälkeen ilmestyi ensin sateenkaari ja sen jälkeen
soitettiin kuvanottovälineellä Kari poimimaan meidät kotiin.

Kotona sai ilta-aterian ja vesi maistuu pal-jon. Nyt pentu lepää takaeteisessä omalla petillä tuulettimen edessä ja minä sain hetken aikaa päivittää blogia. Eikä kello ole kuin vasta viisi yli kymmenen!

On kyllä itekin taas niin puhki kun töiden jälkeen Roki ei haukunnaltaan, yrinältään, minua tai porttia vasten hyppimisineen (tänään otti oikein pitkältä vauhtia ja törmäsi tietysti hölmö kesken hypyn siihen porttiin) ja jalkojen tai huonekalujen puremisineen päästä meitä ollenkaan päikkäreille. Tänään tuli uusi Akkari ja edellistkään en ole vielä ehtinyt lukea. Sentäs tänään ja toissa-aamuna pääsin vielä noin tunniksi nukkumaan aamupissin jälkeen ennen aamukävelyä ja -ruokaa. Siitä on vaan hirmu vaikea nousta herätyskelloon jos Roki ei ole hereillä!

Ensimmäinen eläinlääkärikäynti suoritettu

Ihanan hellekauden jälkeen eilen satoi aivan kaatamalla iltaan asti. Ja tietysti eilen oli myös aika eläinlääkärille hakemaan ensimmäinen rokotus. Töiden jälkeen pentu kaatosateeseen 1,8 km vakiokävelylenkille (lue: kuralätäköissä uiskentelemaan), josta suoraan pesulle (en ole vielä päättänyt pitäisikö sitä itkeä vai nauraa kun tuo turkin määrä eli kuraantuva ja hiekkaa keräävä pinta-ala kasvaa vääjäämättä samaa vauhtia koiran kanssa), josta luftvärmaren eteen kuivaukseen, josta ruokakupille syömään puolikas ruoka-annos, josta kurapihaan sateeseen pissille, josta autoon ja eläinlääkäriin. Kaikki tämä tunnissa ja kahdessakymmenessä minuutissa. Ai niin, siinä piti itsekin syödä välissä. Yhtä kaikki meinasi tulla vähän kiirus. Autossa oli sitten 20 minuuttia aikaa harjata yhä hieman kosteaa turkkia auton tuulettimien kuivattaessa sitä. Eläinlääkäri sai silti operoida märkää pentua.

Eläinlääkärimme Pentti Tapio tutki korvat (toisessa korvassa aina vaan likaa Karin sitkeistä pumpuliputsausrutiineista huolimatta, saadaan ostaa korvanpuhdistusainetta), kyljet (pentu hyvässä kunnossa, ei liian lihava tai laiha), hampaat (hyvällä mallilla), kivekset (toinen on yhä vain laskeutumatta, ei auta kun odotella) ja napatyrän (niin pieni ettei tarvitse operoida, painelua kannattaa jatkaa). Ja vahvisterokotetta varten saatiin aika kuukauden päähän ja hyvät ohjeet tämän kertaisen rokotuksen mahdollisten sivuvaikutusten ja oireiden varalta.

Roki oli koko käynnin ajan iloisen utelias ja käyttäytyi tosi nätisti. Johtuu ehkä siitä että Kari oli pakannut mukaan valmiita ruokapalleroita ja koska Rokille oli syötetty etukäteen vain puolikas annos, niin nyt kannatti olla tarkkana jos mieli saada lisää murkinaa masuun.

Illalla Roki sai uuden lisäyksen porttiinsa. Pentu on alkanut saada alkuperäisen portin paksuista puurimoista tikkuja irti, joten Kari sirkkelöi ylijäämälaminaatista seinän siihen eteen. Sitten reikäporalla näkö- ja ilmareikiä niin että tuuletinta voi yhä pitää portin tällä puolella turvassa ja että näköyhteys jää puolin ja toisin. Samalla saatiin porttiin kaivatut 10 cm lisää korkeutta ennen kuin pentu keksii yrittää siitä tosissaan yli.

Kamera on ollut liian kaukana kun tapahtuu. Tässä lisää satamakoiraa.

Iltaisin käydään vakiokävelylenkillä jonka jälkeen ruoka ja hetken päästä uudestaan lyhyemmin pihalle niin, että päästään noin puolen yön paikkeilla nukkumaan. Pentu herättää yhä noin 2 kertaa yössä niin, että pissi on jo tullut sisälle, yleensä siinä 2–3 paikkeilla ja 5 aikaan. Joskus jo viideltä ei uni maittaisi enää ollenkaan, joskus pääsee vielä hetkeksi takaisin nukkumaan niin, että kuitenkin viimeistään heti kuuden jälkeen alkaa haukkuhuuto josta ei ole ulospääsyä. Ollaan ärsytyksestä huolimatta lähdetty aamukävelylle vasta lähempänä seitsemää ja aamuruoka tämän jälkeen.

Lounasaikaan Roki tulee meidän kanssa keittiöön ja saa rouhetikun samalla kun me lounastetaan. Töiden jälkeen sama vakiokävelylenkki jonka jälkeen ruoka kongista tai etsien tai sekä että. Iltapäivällä Roki nukkuu riekunnaltaan yhdet päikkärit ennen kun taas päästään iltalenkille.

Tänään meni iltalenkki niin hyvin, että pentu ei lähtenyt vetämään kuin ihan pari kertaa aivan loppumatkasta. Päästiin koko matka kahteenkymmeneen minuuttiin! Ja tuntuu, että se alkaisi pikku hiljaa katsomaan mihin pissinsä ja kakkansa tekee, illalla ryntäsi nurmikolle pitkän asfaltti-osuuden jälkeen ja teki pissit siihen vaikka on saanut ihan samat kehut keskellä tietäkin.

Ja pentu on saanut paljon kommentteja pihoilla olevilta ihmisiltä. Erityisesti vanhemmat papat on innokkaita ihastelemaan ja kommentoimaan, yksi kauempi naapuri tuli jopa rapsuttelemaan. Tähän mennessä kaikki on ihastelleet väriä ja ollut harmissan kun kerron mustan osan harmaantuvan pennun kasvaessa. Minusta on hauskaa miten toiset on ihan innoissaan "kuin saavissa kastamalla värjätystä" mustavalkoisesta, kun minä en meinaa malttaa odottaa kunnes pentuvärin tilalle tulee se oikea, kaunis lampurinharmaa!

Tänään Kari vei Rokin karkumatkasta tutulle naapurin pihalle ihan luvan kanssa. Kävivät tutustumassa naapurin pihalla olevassa kaksikerroksisen koiran"kopissa" ja aitauksessa asustaviin upeisiin 3- ja 5-vuotiaisiin jämtlanninpystykorviin. Ihmettelivät naapurin kanssa sitä, miten rohkeasti Roki tuli itse takaisin naapurikoirien luo enimmäisen säikähdyspyrähdyksen jälkeen, vaikka onhan Roki aina nähnyt ja kuullut koirat omaltakin pihalta. Lopulta kävivät kuonot vastakkain aidan läpi ja kaikilla koirilla hännät vipatti niin maan vimmatusti. Olis ihan leikkimään pitänyt päästä!

Illalla naapurit kävivät vielä meillä synttärikahvilla ja -kaakulla joten Roki on saanut riekkua pitkään tänään. Välillä piti käydä juoksemassa taloa täysiä ympäri kun alkoi olla keskittymisvaikeuksia sisällä. Joko Roki on alkanut oppia juoksiessakin että ei kannata hihnaa vetää kireälle ellei halua stoppia tai oma kunto on hiukkasen kohnnut kun pysyin pinkovan pennun vauhdissa ja saatiin se kolme kiekkaa aina kerralla! Kumpi tahansa syy kelpaa vallan mainiosti.

Varaslähtö maailmalle

Myöhään lauantai-iltana otin niin sanotusti ohjat omiin käsiini Karin ollessa saunassa. Rokilla oli virtaa kaikesta päivän ohjelmasta huolimatta niin paljon, ettei se ollut vähään aikaan päästämässä minua lauteille löylyttelemään, joten päätin että nytpä pentu otetaan varaslähtö suureen maailmaan ja käydään Lenkillä hiekkatien päässä ja takaisin eli peräti 1,2 km mutkaista tietä pitkin. Oi että kun teki itselle hyvää päästä pois omasta pihasta! Ja Roki oli niin ihmeissään että se unikin maittoi viimein.

Merikoira Roki.

Sunnuntai-aamuna olen niin innoissani edellisiltaisesta saavutuksesta, että lähdetään puoli kahdeksan maissa aamukvelylle ihan ihmisten ilmoille. Oletan että kaikenlainen liikenne on minimissään tähän viikon- ja vuorokauden aikaan. Reilu puoli tuntia ja 1,8 km myöhemmin oltiin selviydytty takaisin kotiin. Mitä opittiin matkalla?

1. Asfaltti oli ensin olevinaan ihan hurjan outo ja epäilyttävä kulkualusta.
2. Kaikki ihmiset ei ole leikkikavereita (vieläkään).
3. Kaikista autoista ei tule super-tosi-kiva Kari tai pennunihailijavieraita paijaamaan Rokia.
4. Kakka ja pissi on tosi hieno ja iloinen asia myös muuallekin kuin omalle pihalle, eli vaikka keskelle jalkakäytävää.
5. Matka pysähtyy jos vetää hihnasta, ja jatkuu kun ottaa katsekontaktin (vielä raakassa opetteluvaiheesa).

Tuo eteenpäin pääseminen on niin hyvä palkinto Rokille, että naksuttimen jälkeen ei niissä kohdissa tarvita namia ollenkaan, riittää että saa lähteä taas liikkeelle. Vaikka juosten, ja matka tyssää saman tien uudestaan… Periksihän ei anneta, nyt kun omista voimista on vielä vastusta Rokille.

Puff! Leppeä merituuli tuivertaa pentuturkin pöyheäksi.

Lauantaina oli niin aurinkoista ja kesäisää, että käytiin puolilta päivin pienvenesatamassa katsomassa ja haistelemassa merta, tällä kertaa Roki pääsi oikein ulos autosta. Karin kanssa opettelivat istumista kaikesta uudesta ja mielenkiintoisesta huolimatta, ja hyvin se pennulta sujuikin. Ja koska onnistuin unohtamaan kameran kotiin, piti tehdä uusi reissu myöhemmin iltapäivällä, vaikka mikäs sen mukavampaa! Rokikin nukkui autossa aina kotimatkalla, jes.

Nyt on sitten toissailtaisen myöhäislenkin jälkeen käyty oikeilla kävelylenkeillä ennen jokaista ruokaa eli kolme kertaa päivässä, ja viimeisin iltalenkki meni jo niin hyvin ettei pentu innostunut vetämään hihnassa kun ihan muutaman kerran. Samaisella iltareitillä Roki sai kommentteja nätistä värityksestä, ja erään toisen talon pihasta lähti remontin keskeltä vapaana ollut koira juosten tielle meitä kohti. Minä menin ihan avuttomaksi, että mitäs tässä nyt tehdään, ja ei saa näyttää Rokille että menin lukkoon eli matkaa on jatkettava pystypäin. Pihasta nuori nainen huutaa että voi ei ja miestä hätiin ja koiraa takaisin, ja meille että "Se on ihan kiltti". Vastaan että tämä on vielä niin pentu ettei sillä ole edes ensimmäisiä rokotuksia, että ei ihan leikkimään asti kannata tulla. Rokin kokoinen koira ehtii kuitenkin tervehtimään ennen kuin huomaankaan kunnes palaa takaisin pihaansa. Miespä kysyy että tuleeko siitä isokin koira kun pentuna on jo tuon kokoinen – heh, kyllä siitä vähän isompi pitäisi vielä tulla. Roki ei lähde karkuun eikä perään ja häntä ei käy jalkojen välissä tai vipata vimmatusti. Huh huh, hyvinhän se sujui!

Hieno pentu ei hätkähdä ohi liikkuvia veneitä, pyöriä tai ohikulkijoita.
Ainakaan tällä reissulla.

Rokin ensimmäiset päivät yksin kotona

Keskiviikona oli viimeinen lomapäivä. Testattiin vielä ihan kunnolla miten sujuu työaikataulu, eli pysyin hipihiljaa kuulostellen toisella puolella taloa niinä aikoina kun Kari oli töissä. Aamupäivällä pentu pitää haukkuhetken kerran ja iltapäivällä kahdesti – kun viimeinen haukunta loppuu iltapäivällä kolmen maissa, haen pennun etuajassa leikkimään. Ja aamullakin on leikitty vähän yliaikaa eli siihen asti kunnes pentu oli väsy.

Sitten olikin ensimmäinen työpäivä. Tultiin lounastauolla kotiin, johon mennessä Roki oli pissinyt lattialle parit pissit, ja iltapäivällä parit uudestaan, tällä kertaa niin että pentu oli mopannut omat siivonsa ympäri lattiaa & itseään. Sotkuja siivotessani huomasin, että lattialla on ollut myös kakka tai kaksi, mutta ei ole enää. Lounaalla pentu haisikin jotenkin erityisen pahalle, se ei sitten tullutkaan peräpäästä…

Töiden jälkeen loppupäivä sujui vallan moitteettomasti (mitä nyt muutama villipissi kun puuhattiin koko aika muualla kuin takaeteisessä), mutta noin muuten. Ja illalla riekuttiin itsemme niin väsyksiin, että uni maistui Rokillekin oikein mieluisasti.

Roki maastoutuu.

Sitten tämän postauksen huippu-uutiseen: Viime yönä ei yhtäkään sisäpissiä! Uskomatonta! Yöllä kolmen aikaan Roki havahtuu hiljaisesti hereille ja ilman haukkuja vien sen pissille, aamukuudelta herätään haukuntaan että ulos ja vähän äkkiä! Sitten jatkettiin kaikki unia vielä tunnin verran jonka jälkeen sain mennä herättämään Rokin aamujuoksuille ja -palalle. Eikä mitään siivottavaa!

Eikä tässä vielä kaikki. Aamupäivällä meidän töissä ollessa oli parit peruspissit tullut sisälle, mutta iltapäivällä kun Kari tuli ensimmäisenä kotiin niin lattialla ei ollut yhtä ainutta pissiä! Eli nyt on ihan yhtäkkiä selvitty kokonainen yö ja puoli työpäivää ilman pissien siivouksia. Tämä on aivan tosi loistavaa. Vaikka tästä pentu varmasti vielä taantuu takaisin eikä edistys ole aikoihin pysyvä, niin nyt ollaan nähty että se on mahdollista. Uskoa ja toivoa siis on!

Pentu on nyt ollut meillä tasan neljä viikkoa ja painoa on kertynyt 10,5 kg asti. Sen alkaa jo huomata kun pentu nykii hihnasta. Naksuttimella ja nameilla ollaan menty pihaa ja postilaatikon väliä edes sun takaisin ja opeteltu nätisti vierellä kulkemista ja ulkoiluttajan tarkkailua, mutta se ei vielä toimi juuri ollenkaan ellei ole nälkä ja silloinkin vähän kehnonlaisesti. Tämä on tärkeä opeteltava asia, hihnassa nätisti kulkemisen kun pitäisi saada tulemaan Rokilta luonnostaan. Kuten "istu", jonka sanottuaan näyttää hyvin usein siltä kuin pentu pyllähtäisi istumaan ennen kun itse edes tajuaa mitä tuli tehtyä.

Eläinlääkäriaika rokotuksia varten on varattu ensi viikolle. Sitten ei muuta kun selvittämään Kokkolan pentutapaamisia ja -koulutuksia!