Uudet valjaat, ilotulituksia ja Ongelman tunnustus

Aloitetaan tunnustamalla Ongelma: pentu hyppii muristen päin, puree, ja hyppii purrakseen. Karin kanssa lopettaa ennen kuin ehtii kunnolla aloittaakaan, mutta minussa pentu on jatkuvasti hampaillaan kiinni. Häntä saattaa yhtäkkiä alkaa nykiä levottomasti ylhäällä ja silmät lasittuu murinaan. Se ei ole kovin hauskaa. Viikonloppuna meni taas niin yli että itselle tuli paha itkukohtaus jota en saanut enää pidettyä sisällä vaan lopulta kaappasin pennun syliin ja vollotin hyvän aikaa lattialla rimpuileva pentu sylissä. Ei hauskaa. Kädet ja jalat on niin mustelmilla pennun leuoista ja kynsistä. Onneksi mummu muistutti puhelimessa että eikös se ala olla hampaiden vaihtuminen käsillä, siitä voi johtua paljonkin.

"Yhteispeliä parhaimmillaan".

Uskon että pennun käyttäytymiseen vaikuttaa myös paljon se, että olen aina joko lyhyistä yöunista väsynyt tai tekemässä jotain: putsaamassa lattioita, vaihtamassa vettä, täyttämässä Kongia, kuljettamassa roskapussia, kantamassa pyykkiä, laittamassa ruokaa… Niin että en ehdi kokoaikaisesti seurata jaloissa pyörivän pennun aikeita ja puuttua niihin ajoissa. Ja kun ei ole ehtinyt ennakoida vaan pentu hyppää mahaan (mahaan, mitä ihmettä?) tai hihaan kiinni, niin minulla on käsissä tavaraa joka pitäisi joko a) viedä paikalleen (tietysti aina toiselle puolelle taloa); tai b) pudottaa käsistä että saisi pennun kiinni. Ja koska täyttä vesikuppia tai pissipapereita ei ihan noin vaan heitetä lattialle tai olen väsymyksestä voimaton ja muissa maailmoissa, niin äkkiäkös pentu oppii etten puutu sen tekemisiin.

Toissa viikolla hankittu Pentuneuvola ei vakuuttanut Karia ollenkaan ja minäkään en siitä lopulta saanut mitään juonta irti vaikka pitkään jaksoin toivoa että jokin punainen lanka niiden kaikkien irrallisten ja taustoittamattomien muistelmapätkien takaa paljastuisi. Pian Kari päättikin että "se kasvattajankin suosittelema kirja" on hankittava heti nyt ja välittömästi. Niin käytiin hakemassa Tuire Kaimion Pennun kasvatus, ja kun kirjakaupan hyllyssä oli vielä Kaimion ihkauusi Koirien käyttäytyminen, niin napattiin sekin mukaan samaan syssyyn. Vihdoinkin alkaa aueta käytännönläheistä ja seikkaperäistä teoriaa kysymykseen "Miksi?".

Roki ja elokuinen auringonlasku.

Hölmöä on, että edes Kaimion kirjoissa ei oteta huomioon pennun yhtäkkisten hyökkäyssarjojen mahdollisuutta. Aina vaan "pennun täytyy antaa nukkua" ja "pentua ei saa rasittaa liikaa". Kaikille ensimmäistä kertaa koiraa miettiville ei pitäisi antaa näin hyssyttelevää kuvaa vaan nimenoman painottaa, että ajateltu koira on vähintään ensimmäisen vuoden(?) ajan pentu, joka vie kaiken ajan ja vähän päälle, ja tekee sen riehumalla ja olemalla kaikin tavoin stressaava. Ja sisäsiisteyden puuttuminen on niistä murheista pienin. Joka tapauksessa: tämän hetken konsti pennun puremishyppimiseen on "Ei" ja jos (kun) sillä ei ole aina vaikutusta, niin seuraavaksi pentu tulee minun syliin maahan kunnes rauhoittuu. Sitten pääsee vapaaksi ja saattaapa saada kivan leikinkin perään.

Osittain tästä Ongelmasta ja osittain pieneksi käyneen kaulapannan johdosta Roki on saanut suorittaa ulkoilut nyt viikon ajan pelkästään kotipihassa vapaana. (Vasta eilen tehtiin ensimmäinen ulkomaan kierros, käytiin uusissa metsissä ja hakkuuaukealla nuuhkimassa ja seikkailemassa – ekaa kertaa vapaana muualla kun kotipihassa! Eikä lähtenyt paria askelta kauemmas pentu missään vaiheessa.)

Kukkuu!

Maanantaina laitettiin pikkupanta vielä hetkeksi että päästiin eläinkauppaan hakemaan pennulle ihka omat hienot valjaat (ja rutkasti rapsutuksia myyjättäriltä!). Päätettiin että mennään kirjan mukaan Kaimion valjaisiin totutteluohjeella eikä hätiköidä sitä. Tässä siis vielä kolmas syy siihen, miksei viikolla olla lähdetty omaa pihaa kauemmas. Uskon että tämä kannattaa, vaikkei Roki ollut moksiskaan kun eläinkaupassa valjaita soviteltiin. Mutta jos nyt saisi tällä tarkalla opettelulla Rokin unohtamaan hihnan riuhtomisen ja jahtaamisen, kun se on kiinni eri paikasta eikä kaulalta.

Tänään on Kokkolassa vietetty Venetsialaisia, eli Roki on saanut ensikosketuksen ilotulituksiin. Ollaan puuhattu koko päivä ympäri pitäjää pennun kanssa jotta se ei olisi ainakaan turhautunut ja ylivalpas kun pommittelut alkaa, ja tosi rauhallisesti pentu onkin ollut koko illan paukkeesta ja rätinästä huolimatta. Jes! Aamupäivällä Rokin onnistui antaa aamuateriansa ylen, mutta se oli jo hyvän aikaa ennen paukkuja – luultavasti pentu oli ehtinyt maistaa ulkoa jotain pilaantunutta.

Nakupentu, kirmata nyt pihalla ilman pantaa!

Alkuviikosta suoritettiin uusintamadotus (nam taas herkku-Flubenolia!). Aika nappiin, yhdessä tuubissa riittää yhdeksi päiväksi 15-kiloiselle pennulle, ja Roki oli maanantaina 14,5 kg joten juuri ja juuri ei tarvinnut ostaa neljättä pakettia. Ensi viikolla on aika eläinlääkäriin hakemaan uusintarokotukset, ja siitä varoajan jälkeen päästään Keski-Pohjanmaan Koirakillan pentukouluun. Vihdoinkin!

Rokin korvia on putsattu pumpulilla ja korva-aineella viime eläinlääkärikäynnistä lähtien vähintään joka toinen päivä, ja töyhkäkorva näyttää paljon paremmalta jo. Kari on hoitanut tämän homman, ja pentu rauhoittuu heti käsiteltäväksi kun vaan haistaakin aineen. Sen puudutusteho toimii näemmä hyvin kun pentukin on huomannut että ei enää hetkeen aikaan kutita niin vietävästi kun on aineella putsattu.

Roki, Tytti ja Akkari.

Fun facts

• Pennulla on painoa 15,7 kg ja ikää 3,5 kk eli ollut meillä kotona 8 viikkoa ja yhden päivän.
• Eilen aamulla vaihtui pentu-Kongi (5–15 kg) normi-Kongiin (13 kg >) ja voi jukra kun sinne mahtuu enemmän tavaraa kerralla.
• Viime viikonloppuna ensimmäinen 12 kg ruokasäkki tuli tyhjäksi.
• Jos pöydältä tippuu ruokapallero odottaessa, Roki ei syö sitä vaan odottaa lupaa.
• Ruokakuppia tai Kongia voi siirtää kesken syömisen eikä pentu edes tajua että ruokailu katkesi hetkeksi.
• Hihnan laittamisessa kiinni ei ole mitään häiritsevää tai epämiellyttävää.
• Ovesta ei rynnitä ulos ennen kun on saanut luvan, edes kun palataan töistä kotiin.
• Auto on lempparipaikka! Niin pennulle kun meille pennun kanssa.
• Sisäpissejä tehdään enää vain yöllä ja työaikana. Jopa muuallakin kuin takaeteisessä osataan kesken kaiken mennä ulko-oven eteen jos pitää päästä ulos. Joskus ehtii, joskus ei, mutta suunta on oikea.
• Illalla pentu päästää nukkumaan kymmenen jälkeen, aamulla herättää viimeistään kuudelta ja sen jälkeen on turha haaveilla pääsevänsä takaisin peiton alle.
• Ruokailua on pätkitty useampaan kertaan eli tasaisemmin pitkin päivää. Eli välillä voidaan saada pieni ruoka-annos vaikkei olisi ruoka-aika, kunhan illaksi jää kunnon annos.
• Ruokapallerot on kaikkia namujakin herkullisempia, hyvänä kakkosena seuraa piimä, juusto ja erityisesti turkkilainen jugurtti. Tänään maistettiin chilimajoneesia josta ei oltu moksiskaan.
• Roki on oppinut miten pääsee sohvalle ja että siinä on kiva olla.
• Ihan kun Rokin häntä alkaisi jo pikku hiljaa harmaantua, voiko olla?

Blogin kommentointiasetuksia on nyt muutettu niin, että kuka vain pääsee kommentoimaan kirjautumattakin. Toivon saavani vinkkejä pennun puremisen ja hyppimisen hillitsemiseen – onko ehdotuksia?