Junavieraita ja leikkimisen opettelua

Viime viikolla leikattiin yhtä Rokin kynttä vähän liikaa. Onneksi niin vähän, että Rokilta pääsi vain pieni vinkaisu eikä verta vuotanut ollenkaan. Vasta kun loputkin kynnet oli käyty läpi niin pieni punainen piste oli muodostunut vikakynnen kärkeen.

Muutaman kerran ollaan kävelyltä "oikaistu" tosi kapeaa ja kivistä metsäpolkua pitkin. Ekalla kerralla Roki ei olisi meinannut liikkua millään, tokalla kerralla vauhti oli hyvin hidasta ja kolmannella pentu kulki jo koko matkan edellä. Mustikka muuten ei vieläkään maistu Mustikkakuonolle, minulle sen sijaan oikein hyvin (ehe, ehe).

"Katsokaa, ajan ilman hihnaa!" Kuva: Beyla

Nuorin siskoni Tampereelta oli meillä yökylässä koko viikonlopun ja Roki sai uutta oppia. Niin myös me! Mentiin perjantaina hyvissä ajoin Rokin kanssa juna-asemalle odottamaan että saadaan harjoitella ihmisten ja liikenteen keskellä rauhassa istumista. Vähän ajan päästä se alkoi sujumaan ihan kohtuullisesti, kunnes yli-innokas keski-ikäinen pariskunta tuli ihastelemaan ja taputtelemaan pentua, minä kun en hölmöydessäni ollut varautunut että joku oikeasti tulisi ja kysyisi "saako sitä silittää, mikä sen nimi on" ja tilannetta harkitsematta myönnyin. Roki ei selvästi tykännyt niistä (tai se aisti oman varautuneisuuteni) ja koitti luikerrella matalana pois. Tajusin sentään keksiä että "jatketaas tästä matkaa" niin pariskunta häippäsi. Sen jälkeen Rokikin rauhoittui odottelemaan oikean junan saapumista.

Beyla saikin sitten tervehdykseksi iloisen hännänheilutuksen ja kiehnäyksen. Kari otti matkalaisen laukut autoon ja me käveltiin Rokin ja Beylan kanssa juna-asemalta kotiin. Koska päivä oli niin kuuma ja matka hurjat kolme ja puoli kilometriä, Roki pani jossain puolivälin jälkeen jo tutulla reitillä varjoisalle nurtsille maata, ja pidettiin pieni tauko. Onneksi oli vettä mukana! Vähän oli pennulla kyllä hankalaa totutella siihen että oli muitakin samaa matkaa kulkemassa, olisi muka pitänyt päästä koko ajan leikkimään.

Kotimatkalla. Kuva: Beyla

Viikonloppuna ostettiin Rokille uusi lelu ja Beylan avustuksella sekä kannustuksella aloitettiin leikkimisen opettelu. Niin, vasta nyt! Se on tuntunut jotenkin hirveän vaikealta eikä pentuparan kanssa olla juuri leikitty sen jälkeen, kun kasvattajalta mukaan saatu lelu oli ratkennut riekaleiksi. Meidän hämmästykseksi pentu ei riehaannu heitetyn lelun hakemisleikistä lisää, vaan on hetken kuluttua jo säyseän naatti. Ja kuka olisi uskonut, että Roki osaa tulla kiinni otetun lelun kanssa jalkojen juureen sitä jäytämään?

Uusi liito-orava-lelu testikäytössä. Kuva: Beyla

Pienellä harjoittelulla Beylakin sai Rokin istumaan ja olemaan hyppimättä leikkiessäkin. Sain tosi paljon vinkkejä oman käyttäytymiseni harjoittamiseen Beylaa ja Rokia seuratessani! Paljon paljon kiitos Beylalle mahtavasta asenteesta ja hyvää tekevästä vierailusta <3

Sisko & pentu.

Samalla ollaan löyhennetty pennun hihnapolitiikkaa niin, että hihna on käytössä enää tontin ulkopuolelle suuntautuvissa ulkoiluissa. Eli etupihalla voidaan leikkiä ihan surutta ilman hihnaa ja kaikki etu- ja takaoven väliset matkat ja pissikäynnit sujuu taas näppärästi. Helpottaa meitä ja opettaa Rokia seuraamaan missä ihmiset kulkee. Ja monia muita hyötysyitä.

Toinenkin hankinta tehtiin: ostettiin marketista randomilla ensimmäinen kriteerit täyttävä pentukirja, Pertti Vilanderin ja Salli Suorsan Pentuneuvola. Ja ne valintakriteerit:

1. Keskittyy nimenomaan pentuikään
2. Tällä vuosikymmenellä kirjoitettu
3. Alunperinkin suomalainen
4. Ei juuri kuvia vaan aukeamat käytännössä pelkkää tekstiä.

Tähän mennessä opusta luettu noin neljäsosa ja sen innoittamana olen jättänyt kävelylenkeiltä makupalat pois. Ja tat-ta-raa, mitään kamalaa ei ole tapahtunut, Roki kävelee ihan yhtä nätisti tai riehakkaasti, joten ei päätöksestä ainakaan haittaa ole ollut. Ainoana erona (joka saattaa liittyä tähän tai sitten ei) on se, että Roki nuuhkii nykyään tienvartta aika tarkasti. Ja minäkin osaan jo kulkea julkisilla teillä ilman namien suomaa "turvaa".

Vähän pidemmällä mehtäretkellä.

Rokin nenä on jo ihan reunoja vaille täysin musta, ja huuliin on tullut paljon pigmenttiläikkiä. Jopa niin, että suun ollessa kiinni alahuuli on aivan täyspiki. Yöt ollaan saatu nukkua ihan kokonaan, jopa niin että pari kertaa ollaan herätty herätyskelloon eikä Rokin tepasteluun. Ja töiden aikaiset lattiapissit vähenee vähenemistään, pari kertaa on ollut niin että aamupäivällä lounaalle tullessa lattia on ollut aivan puhdas (vesikupin läikyttelyjä lukuunottamatta), jopa siihen asti, että keskiviikkona ei ollut siivottavaa odottamassa lounastauolla eikä iltapäivällä. Kasvava luikeliini!