 |
| Saisiko olla yksi pieni kymmenkiloinen sylikoiranpentu? |
Aamulla tapahtui sitten se mitä olin kauhulla odottanut: huomasin unohtaneeni laittaa tämän päivän ruoan pehmenemään eilisiltana. Auts. Pentuparkaa ruokittiin aamusta rouhetikuilla, naksutusnameilla ja näkkärillä (joka osoittautui muuten suureksi herkuksi pitkin päivää), kunnes ruokapalleroiden puolitoista tuntia liottuaan puolivalmiiksi päätin että nyt saa kelvata. Piimää vaan sekaan ja se.
Tänään on oltu aamiaiskatastrofin ja aamupäivävillien jälkeen niin nätisti, että ollaan vietetty suuri osa sateisen päivän valveillaoloajasta muualla talossa kuin pelkästään takaeteisessä. Ja se tarkoittaa tietysti ruoan etsimisleikkejä! Rokia on vaan niin loistava seurata kun sen nenä tekee töitä. Ollaan piilotettu ruokaa jo ihan piilo-piiloihinkin, eli hankaliin paikkoihin kuten pahvilaatikoihin, hounekalujen taakse näkymättömiin tai kaivettavaksi sekä ylös niin että Rokin täytyy sanoa mistä ruoka löytyy. Välillä on ollut vähän turhan haastavia piiloja vielä, mutta silloin annetaan lisäkannustusta ja rajataan etsimisaluetta kunnes löytyy. Tähän mennessä Rokin nenä on lopulta löytänyt kaikki.
Roki on nyt muuten 11 viikkoa vanha ja painaa suunnilleen 10 kiloa. Kaikkien kynsien uusintaleikkuu putkeen (vau!) sekä korva-, tassu- ja silmäneduskarvojen lyhennykset on sujunut tänään tosi hienosti pururullan jäytämisen tai ruokailun ohessa. Harjauskin sujuu jollei sitä rupea tekemään kaikista energisimpään aikaan, ja tassupesulla käytiin taas nätisti Karin ollessa töissä. Melkein voisi sanoa että sujuu aika hyvin.
 |
| Ja näin. |
Huomenna on Tytin kesäloman viimeinen päivä, ja sitten alkaa täysarki. Toisin sanoen pentu kotona ihan yksinään töitten ajan. Roki pärjää varmasti vallan hienosti, mutta miten pärjätään me?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti