Rauhoittumispäivä

Viime yönä päätettiin että on meidän vuoro nukkua, eli käytiin päästämässä Rokia pihalle vasta aamuyöstä kun ulina ja vinkuna ei vaan loppunut. Eikä ihme, sanomalehdet oli yön aikana nätisti käyty pissimässä täyteen, eikä tilaa enää ollut.

Uusia juttuja ei tänään opeteltu ja muutenkin otettiin lunkisti. Hihnassa kulkemista kokeiltiin lyhyitä muutaman sekunnin pätkiä kerrallaan ja istuminen sanasta onnistuu jo kesken lenkin ilman makupalaa, vaikka saa niitäkin vielä harvakseltaan. Tänään on tihuttanut ulkona niin että tassut ja mahanalustan saa pyyhkeellä kuivata ja putsata aina kun tullaan takaisin sisälle, ja Roki antaa tehdä tämän toimenpiteen jo suhtellisen nätisti joka kerta. Aina ruoan ja usein myös veden juomisen jälkeen on tullut tavaksi myös pyyhkiä Rokin kuono pyyhkeeseen, ja tätä se ei ole vastustellut.

Aamuleikit saa Rokinkin energiat hyvin kulutettua.

Harjaus on tähän asti ollut vähän haasteellista kun Rokista olisi niin kiva ottaa harja suuhun ja leikkiä sen kanssa. Tänään Kari rupesikin harjaamaan Rokia sen syödessä ja siinä onnistui harjata koko koira tassuja myöten läpi ilman että oli moksiskaan. Myöhemmin harjoiteltiin lisää harjausta ja se onnistui taas paremmin kun aikaisemmin. Muutamat kerrat näiden päivien aikana on myös naksuteltu kynsisaksia peräjälkeen kaikkien kynsien kohdalla, ja sekin on mukavaa kun saa maharapsuja samalla.

Kokeiltiin myös vahvistaa Rokin luottamusta minuun siten, että tultiin etuovesta sisälle, kun Kari oli imuroimassa kauempana. Pikku hiljaa Kari tuli imuroiden lähemmäs ja Roki sai varmoja rapsutuksia jos se tuli minun luokse eikä sännännyt ulko-ovelle. Vaihtelin aina välillä paikkaa ja kutsuin Rokin luokseni. Lopulta Kari oli jo aivan vieressä imurin kanssa eikä Roki silti sännännyt pois. Kun imuri sammutettiin niin sitä mentiinkin tervehtimään häntä korkealla vispaten.

Hihnassa kuljetaan jo pieniä alle puolen minuutin matkoja.

Ensimmäinen pieni tapaturmakin sattui. Roki oli riehana ja meinasi vielä hyökkiä jalkojen välistä ja näykkiä housunlahjetta, ja minä mokoma menin ja astuin vahingossa Rokin tassun päälle. Suuri uljahdus pääsi ja tassua raahattiin perässä sen kaksi askelta mikä minulta meni huomata mitä tapahtui, kunnes pysähdyin ja Kari ehti paikalle tarkistamaan kävikö mitenkään. Roki ei reagoinut eri lailla tassun kosketuksiin ja pääsi omin avuin kolmella ja puolella jalalla takaisin sisään ja nukkuessakaan kerällä ei näyttänyt aristavan. Myöhemmin askelsi jo päällisin puolin normaalisti ja otti itsekin vauhtia, ainoastaan korkea etuoven porras vaati mietintätauon. Siitäkin päästiin jo seuraavalla kerralla tasaisesti ponnistaen ylös.