Aulassa ja portaiden alla opeteltiin käyttämään nenää. Annettiin Rokin haistaa makupalan palaa nyrkistä, vieritettiin sitä maata pitkin ja koputettiin maata sanoen "etsi". Aika pian Roki keksi painaa nenän maahan ja alkaa haistella mihin makupala oli joutunut. Samalla nyrkkitaktiikalla Roki osaa jo muuten paikallaan ollessa istua, ja katsekontaktin ottamisen alkeitakin on jo edistyksellisesti hieman kokeiltu. Makupalojen ja rapsutusten houkuttelemina Roki uskalsi jopa viimein kylpyhuoneen puolellekin muutaman kerran. Taitaa olla viemäri joka aiheuttaa eniten hämmennystä, sillä kun Kari siirtyi sen päälle kutsumaan Rokia, niin poju uskalsi tulla vähän pidemmälle.
 |
| Kävyt on ehkä tosi mielenkiintoisia! Ja niitähän meidän pihasta löytyy. |
Olohuoneessa kokeiltiin onnistuuko ruoan löytäminen nenällä nojatulien takaa. Höpsöt me, tietysti onnistui! Muut ruoat ollaan vielä annettu takaeteisessä jotta se olisi vielä Rokille se kaikkein mukavin paikka. Roki alkaa myös osata mennä istumaan että ruokakupin saa itselle. Roki jäi myös kahden kauppareissun ajaksi kotiin nukkumaan, eikä ollut moksiskaan kummallakaan kerralla lähtiessä tai palatessa. Ostoslistalle kuului muun muassa henkilövaaka, jotta tiedetään paljonko Rokille kuuluu antaa ruokaa. Eilen painoa oli päivää vaille 8 viikkoisella lampurinpennulla 6,4 kg ja Hill'sin ruokamäärätaulukon mukaan ei olla syötetty Rokille liikaa ruokaa vaikka makupalatkin lasketaan mukaan. Huomisesta päiväannoksesta saa tehdä jo vähän suuremman.
Pitkät päivät ja katkonaiset yöunet alkaa painaa sen verran, että saan nervous breakdownin iltapäivällä. Roki oli näykkinyt jalkoja, repinyt käsiä ja oikein puraisi taas kahdesti, eikä toisella kerralla meinannut päästää sormea otteesta irti. Eikä korjaamisesta tule mitään, kun olen niin väsyneessä ja sitä myöten epävakaassa mielentilassa että pentu aistii sen varmasti. Puhumattakaan siitä, etten enää heti muista miten se pitää korjata vaan hätäännyn. Ei muuta kun Tytille iltapäiväunet ja muutama pentuartikkelin läpikäynti vahvistamaan omaa varmuutta.
Illalla on vakaampi, rauhallisempi ja varmempi Tytti, talon ympäri hölkätessä en väistä koiraa jos se meinaa käydä jalkoihin kiinni vaan pentu saa oppia ettei se vaan kannata jos mielii pysyä pystyssä. Aina kun pentu pysyy vierellä samassa vauhdissa niin matala "hyvä" kannustaa jatkamaan samaan malliin. Jos Rokin keskittyminen herpaantuu tai se menee liian pitkälle eteen, saatan vaihtaa suuntaa kesken kaiken, taputan tavan mukaan jalkani sivuun ja jatkan kunnes Roki on taas oikella paikallaan vieressä ja saa rauhallisen kehun. Nyt voimanäykkyihin ei enää jäädä kiinni ja jopa jätetään ne kesken ennen kun osuu jalkaan asti. Karia Roki ei ole parin kokeilukerran jälkeen yritänyt voimanäykkiä tai hyökkiä vaatteiden kimppuun, eli nyt petrataan vaan sitä että saan itselleni luonnostan saman rauhallisen varmuuden hankalissa tilanteissa mitä Karillakin paremmin levänneenä on.
Hyvät muistutusneuvot ja muita tärkeitä mielen vahvikkeita löytyy Koirakoulu Kompassin artikkeleista. Näihin palataan varmasti jatkossakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti