Kolme viikkoa ja Roki on oppinut tosissaan haukkumaan

Eilen jätettiin Roki yksin kotiin vaikka sitä ei väsyttänyt, sen jälkeen ei ole juuri suostunut nukkumaan yksin. Jos onkin jo saanut nukahtamaan, niin herää kyllä heti kun nousee lähteäkseen takaeteisestä pois. Ja haukkuu niin maan kovasti!

Eilen kävi taas vieraita, ja hankittiin viimeinkin ne pyöreäpäiset pikkusakset, joilla ollaan saksittu tassukarvoja anturoiden välistä. Seuraavaksi vuorossa korvakarvat, mahanaluskarvat ja silmien edessä sojottavat sokeuttajakarvat.

On siellä silmät, ne on vaan piilossa! Otsavärikään ei ole vielä lähtenyt.

Tänään syötettiin Rokille herneitä. Hölmö luulee niitä nameiksi, niillä saa houkuteltua istumaan ja maahan ja ylös ja paikkaa ja kiltisti odottamista. Ainakin toistaiseksi.

Roki on nyt ollut meillä kolme viikkoa, ikää tänään pennulla 10 viikkoa ja 3 päivää. Ihan kun se olisi jopa kasvanut. Ei tosiaan paljoa, mutta sen verran että itse huomaa. Ikää on siis jo riittämiin madotuslääkekuurin aloittamiseksi. Sai muuten hakea toisenkin paketin apteekista kun yhdestä ei tämän kokoiselle melkein 9 kg pennulle riitäkään.

Rotevoituminen on niin rankkaa että pitäisi päästä unille kiitos.

Enää ei koirakokelas saa ruokaa pelkästän istumalla ja ottamalla katsekontaktia. Nyt täytyy jo olla sen verta itsehillintää että vaikka ruoka on kuonon edessä lattialla, saa alkaa syödä vasta kun saa erikseen luvan. On se vaan hankalaa, mutta kyllä Roki jo idean ymmärtää.

On muuten helpottanut tuo kongilla ruokkiminen. Pentu saa purettua energiaansa ruoan kaivamiseen, eikä ateria ole hotkittu kolmessa minuutissa. Kun kongin täyttää peräjälkeen kun se on kaluttu tyhjäksi eli noin 3–5 kertaa per ateria, saa ruokailuun kulumaan sen 20 minuuttia. Ja tämän jälkeen saattaa lyhyen ulkoilun jälkeen jopa se unikin tulla, kun aiemmin piti päästä riehumaan ulos vielä uudestaan ruoan jälkeenkin! Ettei kuitenkaan ihan mene kongeiluksi koko touhu, niin osa ruoasta tulee yhä nokan eteen kipossa höysteiden kera.

Jäyhä jököttäjä.