keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Reissu-Roki ja lampuriturkin lumo

Valkeata joulunaikaa ja kirpsakkaa vuodenvaihdetta! Rokin kanssa ollaan ehditty puuhaamaan vaikka mitä, ensin kuitenkin haluan tarjota haikailtavaksenne seuraavat lumiset kuvat lievitykseksi tähän välipäivien synkkään syys-säähän. Olkaa niin hyvät:

Rokin avantgardistinen näkemys vihjesanasta "Tassu".

Professori H. Önö.

Roki-pentu valmiina mehtäretkelle.

Lumikuono. Koska lunta nuuhkutellessa koko kärsä on tietysti tungettava lumen alle.

Samoojat I.

Siinä ei kauaa nokka tuhise kun hihna on irti ja saa luvan "Missä Kari?"

Suunta vaihtuu salamana kohti kun kutsu kuuluu.

Roki on aivan niin riemuissaan kun saa hurjistella mehtässä.

Pää viidentenä jalkana painaa hän.

Hurjasta kirmaamisesta tulee lopulta väsy.

Ähäkutti, ei tarvii kauaa röhnötellä kun matka jatkuu taas.

Jukran pujut, auto näkyy jo!

Kauniit lumikinokset saavat kuitenkin tassun pohjiin anturoiden väliin aikamoiset kokkarepaakut kiinni. Näitä paakkuja saa olla repimäsä irti useaan otteeseen peruslenkin aikana että matka voi jatkua. Jos paakkujenirrotuspaussia ei ehdi tehdä ajoissa, niin Roki alkaa itse kalvaa niitä irti hampaillaan vaikka kesken matkan. Toinen villin näköinen episodi syntyy siitä, kun kuonokarvoihin alkaa muodostua paakkuja ja Roki koittaa purra niitä pois.

Ihana kostea paakkukeli on saanut aikaan myös ensimmäiset takut Rokin turkkiin. Meni yllättävän kauan ennen kun opittiin löytämään takkujen olemassaolo ja miten ne löytyy. Ensimmäinen löydetty takku nimittäin oli jo tehnyt ikävän ruhjeen toiseen takajalkaan, eli se on ehtinyt olla siinä hyvän aika ja jäänyt vaan viikoittaisissa harjauksissa huomaamatta.

Tämän löydöksen jälkeen ollaan pikku hiljaa opittu tunnustelemaan takut tuon turkkipehkon seasta ja harjaustaktiikka on muuttunut perusteellisemmaksi ja harjausvälit lyhyemmiksi. Kyllä, kuonokarvat, korvan aluset, tassut ja masu on käytävä läpi kainaloita myöten ihan yhtä tarkasti kun muukin koira! Huikeimmat huoparastat on löytynyt juuri korvista ja kunosta, kun muualla on selvitty pelkillä selviämättömillä takkupalloilla. Onneksi saksia saa käyttää hyvin huolettomasti ilman että turkki näyttää laisinkaan saksitulta.

Ja sakset on aina harjaustuokioissa mukana, usein saa napsia takkuja pois ohimennenkin ihan vaan rapsuttelun lomassa. Varma merkki takusta ja siitä ettei harjausta saa jättää kesken on se että Roki aristaa harjatessa jotain kohtaa, koittaa vetää kohdan pois harjan alta tai napata harjan hampaiden väliin. That means business!

Kotipihalle on ilmestynyt tämmönen, menkää te vaan sisälle pitämään lounastauko!

Joululomalla ollaan otettu uusi odotettu harppaus. Poistettiin Rokin oman huoneen oviaukosta portti, eli koko talo (makuuhuonetta lukuun ottamatta) on ollut vapaasti kuljettavissa. Yöt Roki on saanut nukkua missä parhaaksi näkee, eli näjemmä makuuhuoneen oven vieressä johon siirrettiin petiviltti, tai takkahuoneen vierassängyllä jonne ollaan jo jonkin aikaa sitten hellytty antamaan kulkulupa. Ja arvatkaa mitä: kaikki on sujunut uskomattoman hyvin, mitään ei ole syöty tai noukittu pöydiltä ja saadaan vieläpä nukkua pidempään!

Roki on muutenkin rauhoittunut hurjin harppauksin. Kohta meillä on kaunis ja lupsakan säyseä lampurikoira ja yltiöenerginen rasavillipentu on haikea muisto vain. Tässä vaiheessa alkaa silti jo olla kiitollinen itselleen siitä, että pikkupentuaikana ei aina mennyt sieltä mistä aita oli matalin vaikka usein tuntuikin että omat elinvuodet lyhenee sitä tahtia kun pentu on näköpiirissä. Vaikka kaikenlaista pientä opeteltavaa riittää varmasti koko koiraniän niin ainakin sille tuntuu pikku hiljaa muodostuneen hyvä pohja.

Toinen ihana ylläri oli kun tehtiin yhden yön seikkailumatka Tampereelle. Neljän tunnin ajomatka Tampereelle sujui kolmella pysähdyksellä (otettiin mieluusti varman päälle, yksi olisi riittänyt) ja takaisin ajettiin seuraavana iltana ilman pysähdyksiä. Roki on niin loistava autossa kun se ottaa vaan lunkisti ja nukkuu suurimman osan matkasta, auto ei ole mikään remuamispaikka. Välillä nousee kaikessa rauhassa tuijottaman ikkunasta ulos tai lipomaan etupenkkiläisten olkapäitä.

Varsinainen ylläri oli kuitenkin Rokin vierailukäyttäytyminen. Mikä unelmapentu! Vietiin Rokia neljälle eri vierailulle joissa kaikissa jättiläispentu otettiin avosylin vastaan ja Roki käyttäytyi niin mallikkaasti että en olisi ikinä uskonut. Kaikki käskyt, tavat ja temput muistettiin ja osattiin epäröimättä hössistä huolimatta ja vesikuppi löytyi joka paikasta kun janotti ja malttoipa ottaa tirsatkin aina kun ihmisväki oli pöydän ääressä kestitettävänä. Aivan ällistyttävän hieno juttu. Ja meitin yöpaikassa Roki hoiti roolinsa lammaskoirana asettumalla makuuhuoneiden välille nukkumaan ja nukkuikin pitkälle aamuun sikeästi kuin joulutontut vuoden aherruksen jälkeen. Kiitos kaikki ihanat kun laskitte meidät kylään Rokin kanssa! ♥

Roki ja joulukinkku. Valmistelut kiinnosti Rokia paljon enemmän kun itse paisto tai edes valmis herkku.

Tätä kirjoittaessa on näköjään vuosi juuri vaihtunut ja paukut kuuluu hiljentyneen. Ei Roki niistä ole ollut moksiskaan. Iltakymmenen metsälenkilläkään ei säikkynyt kaukaisia raketin pamauksia, usein metsässä kuuluvat metsästysaseiden paukahdukset onkin kovempia kuin tänään kuuluneet rakettiäänet eli ei kai tuo nyt ihmekään ettei Roki ole  niille lurppakorviansa letkauttanut.

Ei muuta kun vauhdikasta uutta vuotta 2014 sitten vaan! Innolla odotamme mitä koiruuksia uusi vuosi tuo tulessaan.

2 kommenttia:

  1. Hei Roki, sinusta on selvästi kasvanut iso poika. Minä olen aloittanut myös turkin vaihtamisen ja yllätin emäntäni useilla muhkeilla takuilla. Emäntäni muutenkin taitaa pitää yllätyksistä, sillä kuulen usein huudahduksen Hilma, mitä Sä taas oot keksiny:). Olen nimittäin aika kekseliäs nuori neito. Tapaan säännöllisesti siskoamme Huldaa. Hänen kanssaan juoksemme ja painimme. Viime aikoina olemme myös harjoitelleet yhteisiä remmilenkkejä. Ne on tylsiä, silloin ei kuulema ole tarkoitus riehua, vaan pelkästään kävellä kauniisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihhih, siinä onkin pähkäiltävää miten se saadaan onnistumaan :D

      Meillä oli aika moinen paikka jo kun kun Tampereella käytiin ulkoilemassa ja Roki ei ole varmaan koskaan nähnyt niin suurta joukkoa eri ikäisiä ja erilaisissa puuhissa kulkevia ihmisiä saman aikaan. Pyöriä, potkulautoja, rollaattoreita, kävelysauvoja, kauko-ohjattavia autoja, lastenrattaita ja mitä vielä viuh-vauh ympärillä koko ajan. Ja Rokilla häntä niin korkealla pystyssä että! Onneksi vilskettä oli niin paljon, että Roki ei malttanut sännätä mihinkään suuntaan kovin ponnekkaasti ettei vain olisi jäänyt jonkun muun suunnan tapahtumista paitsi. Loistava tapaus.

      Terkkuja pentuesisaruksille ja tsemppiä yhteiskävelyharjoituksiin! :)

      Poista