Herätys kello 5 aamulla, tavarat autoon ja kuudelta tankin kautta menoksi. Mukaan pakataan pari vanhaa pyyhettä, koirahuopa, muutama talouspaperirulla, muovipusseja, tonkallinen vettä, vesi- ja ruokakuppi sekä tietysti meidän omat eväät. Koiran kuljetuskoppa noukitaan lainaan Alajärveltä. Kotoa lähtiessä sai olla kunnolla vaatetta päällä villatakkia myöten, mutta jo Tampereella alkaa hiipiä kuumuus ilmaan. Lounaaksi syödään kebabit porottavan auringon paahteessa kesäkaupunki Hämeenlinnassa ja perille Kirkkonumelle saavutaan jotakuinkin puoli kahden aikaan.
Pihassa meitä on heti vastassa Anskun ja Santun upeat karvaturrit ja vilkkaat pikkupennut. Joukosta nostetaan pian esittelyyn "Keke" eli Mustikkakuonon Nakke Nakuttaja, meille valkattu tuuheaturkkinen komistus. Muutaman käytännön asiapainotteisen tunnin jälkeen saatiin sanoa heippa sisaruksille, emälle ja muille tutuille ihmisille ja asioille ja lähteä matkalle uuteen kotiin. Suuri kiitos Santulle ja Anskulle kaikista vinkeistä, kattavasta tieto- ja tarvikepaketista sekä tietysti meitin lampurista!
 |
| Ennenaikainen juonipaljastus: tässä on Roki! |
Rokin kotimatka
Pentu laitetaan kuljetuskoppaan takaluukkuun. Ekaan risteykseen asti n. 2 km täyttä huutoa. Isolla tiellä (jonne tarkoitus kääntyä) Pohojaalaisittain järjetön ruuhka, ja pentu saanut lainakuljetushäkin kattoluukun auki, on päätä ja etutassuja myöten ulkona kopasta. Peruutetaan tiensivun ja kuunnellaan pentua. Kun ääni hetkeksikin loppuu niin takaluukku auki, pentu takaisin koppaan ja koppa takapenkille Tytin kanssa. Pentu rauhoittuu pikku hiljaa alle kymmenessä minuutissa, kun kopan etuovea raottaa niin että pään (ja ei aikaakaan kuin myös etutassut) saa Tytin porttina toimivan käden päälle ja viereen lepäämään. Kasvattajalta saatu tutulta tuoksuva huopa pidetään pennun etutassujen kuonon alla, ettei vaan siihen tule pissiä. On aivan hurjan kuuma, tuulettimet säädetään osoittamaan takapenkille viilentämään pennun naamaa ja toista etuikkunaa pidetään raollaan auki. Aurinkosuojana kopan päällä saa toimia villatakki. Heti kun pentu on rauhoittunut niin että uskallan käyttää toista kättäni muuhun kuin ryntäily-yritysten estämisiin, kaadan vettä kuppiin pennulle juotavaksi. |
| Näin pitkälle ojentuneena viileä ilma osuu niskaan asti. Tämä kuva on otettu aivan loppumatkasta. |
Vähän ennen Pirkkalaa huuto alkaa taas. Pysähdytään Pirkkalan Abc:lle, taluttimesta lenkki rauhoittuneen pennun kaulaan ja nurtsille jaloittelemaan. Pentu ei edes huomaa olevansa missään kiinni, apilankukat on paljon kiinnostavampia. Karin tankatessa autoa on hyvä testata kumpi kahdesta loppukarsintaan yltäneestä nimivaihtoehdosta tuntuu suussa paremmalta. Tämä käytännön testi tuottaa heti tulosta: autossa Se vaihtuu pikku hiljaa Rokiksi.
Pakoyritykset ja ääni jatkuvat silti melkein yhtä tarmokkaasti Elovainioon asti, jossa käydään täydennystankilla. Meuhkaaminen saa riittää ja pentu rauhoittua, eli pentu kokonaan koppiin ja luukku kiinni. Roki kiipesi kattoluukusta, tuijotti sivuikkunasta ulos ja ulisi kuin susi. Kun huomasi ettei siitä mihinkään pääse (tai väsähti), niin kömpi rauhassa takaisin alas, sai rapsutukset, kääntyi oikein päin ja simahti.
 |
| Roki koitti päästä pois kopasta yläkautta. Ei onnistunut. |
Unta riitti kokonainen tunti ja pari minuuttia päälle (eli jonnekin Virtojen jälkeen asti) kunnes alkoi sataa painavia pisaroita. Sitten maistui vesi ja P-paikka tuli kohdalle kuin tilauksesta. Lenkki kaulaan ja jaloittelemaan, märkä asfaltin reuna ja pieneksi tihkuksi muuttunut sade ei kuitenkaan ollut Rokille erityisen mieleen. Autossa jatkettiin unia. Olikin vauhdikkaita unia, tassut vilisti välissä siihen malliin että nyt kirmataan!
Alahärmässä oli tauon paikka ja pentu heräsi kun kurvattiin huoltsikan pihaan. Jalottelun jälkeen kokeiltiin maistuisiko ruoka, ja kaikki eväspallerot siirtyi hujauksessa nälkäiseen masuun. Takaisin autossa hurjaa ulinaa ja määrätietoisia kopasta poistumisen yrityksiä seuraavat 20 minuuttia kunnes viimein rauhoittui ja simahti varpaiden päälle paapaamaan. Karin vahinko-vihellykset saa pään nousemaan unen keskeltäkin, mutta ei se kauaa ylhäällä pysy. Ei muuta kun naama etutassujen päälle, kielenkärki ulos suusta, silmät kiinni ja unta palloon.
 |
| Roki on perinyt isältään Pomolta veikeän tavan pitää kielenkärki ulos suusta. |
Koko loppumatka sujuu rauhallisesti ja uni loppuu vasta aivan kotitien kurvissa. Iltayhdeltätoista ollaan kotipihassa ja pihalla haistellaan sen aikaa, että tulee se ensimmäinen pissi sitten kasvattajilta lähdön jälkeen. Ellei sitä ole liritelty vauhdissa, nimittäin pissihetkeä ei näkynyt jaloittelupaikoilla ja kuljetuslaatikon pohjapyyhe oli ihan puti-puts.
Roki päästettiin tutustumaan takaeteiseen jossa on muovimatto ja sisäoviaukossa portti. Pahvilaatikosta etukäteen askarreltu ja pedattu nukkumapaikka on heti alkuunsa liian pieni, joten matkapyyhe ja tutulta tuoksuva kasvattajalta saatu huopa siirretään seinän viereen lattialle. Roki saa nukkua ensimmäiset yöt tai viikot täällä ja muutenkin takaeteinen saa toimittaa päämajan virkaa. Sillä aikaa kun Roki tutki huonetta minun kanssa Kari kävi laittamassa napuja turpoamaan. Huomattiin että kestää aika kauan ennen kun naput on kokonaan pehmenneet ja Rokilla vinkunasta ja jäytämisestä päätellen hirmuinen nälkä, joten ensiavuksi kelpasi oikein ahnaasti jugurttipurkin kannen tarkka nuoleskelu ja raejuusto. Sekä tietysti napujen turvotus-liemi.
Tässä vaiheessa alkoi itseä jo väsyttää lähes 20-tuntisen, tärkeän ja mullistavan matkapäivän päätteeksi, joten en muista peuhattiinko lelun kanssa ja ulistiinko ja vinguttiinko sitä vain sisällä vai käytiinkö vielä illalla ulkona. Kun ruokaa oli saatu syötyä sen verran mitä puoliturvonneilta napuilta onnistui, alkoi unikin tulla vinkunan tilalle ja mekin päästiin nukkumaan yhden aikaan. Yöllä Roki herätti ulvonnalla 5–6 kertaa, puolet kerroista oli pissi ehtinyt tulla jo sisälle, puolet ehti ajoissa ulos. Ja yöllä saatiin ensimmäiset kakatkin turautettua! Puoli kuuden aikaan aamulla oli viimeinen yöreissu, jonka jälkeen nukuttiin vielä kahdeksaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti