Puolivuotias remonttipentu

Kuusi kuukautta ja yksi päivä sitten Roki-pentu syntyi maailmaan kuuden pentuesisaruksensa kanssa. Se oli jännää aikaa, täynnä intoa, toivoa ja odotusta! Nyt puolen vuoden iässä tämä hulivili on muun muassa omatoimisesti ruvennut auttamaan meitä remonttipuuhissa.

Roki-pentu, 6 kk, "Einstein in the making".

Toissa viikolla Roki aloitti takahuoneen lattian muovimattopäällysteen irti repimisen, ja tilanteen vaatimista korjaustomenpiteistä huolimatta päättäväinen pentu jatkoi aloittamaansa apurintyötä. Viime perjantaina töistä kotiin tullessa muovimattolattia oli nimittäin taas pennun kokoisina riekaleina. Työ oli vaatinut järkähtämättömyyttä, sillä se oli aloitettu tekemällä aloitusreikä keskelle tasaista pintaa.

Ei auta, matka kohti lattiakauppaa, tuota tuhoa ei saisi enää peittämällä väliaikaiskorjattua. Tällaisen urotyön jälkeen ei oikein hontsita jättää pentua lattiakauppareissun ajaksi yksin vapana kotiin (lattiapäällyksetön takahuone on pois laskuista), joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää Rokin ottaminen mukaan ja jättäminen autoon odottamaan. Kinkkinen tilanne, koska yksinoloa autossa ei olla harjoiteltu vielä kertaakaan.

Syysretkellä pienvenesatamassa. Huomaa kuran takia kynityt takakintut.

Ihme kyllä laminaattipakettien kanssa autolle palatessamme Roki makasi kaikessa rauhassa omalla paikalla takapenkillä, eikä edes sen kummemmin innostunut kun istuttiin autoon. Hieno pentu! Sen jälkeen Roki on sanut tulla mukaan kauppareissuille. Ilmiselvää lisähyötyä aina töihin lähtiessä sanottavasta "Odottaa":sta, joka myös autolta lähtiessä Rokille sanottiin.

Samana iltana ei saatu uutta lattiaa loppuun asti asennettua, joten Roki sai nukkua yön käytävän matolla makuuhuoneen edessä. Seuraavana päivänä Rokin takaeteisen uusi lattia oli valmis. Kunpa malttaisi vaan olla pureskelematta takahuoneensa ikkunan karmeja enää hirveesti, ettei jouduta niitäkin vaihtamaan ennen aikojaan…

Remonttipentu on ilmeisen tyytyväinen työnsä tulokseen.

Tällä viikolla ollaan harjoiteltu jalkojen välistä 8-pujottelua ja kaiken maailman ei-lelu-tavaroiden kuljettamista "Vie Tytille!" ja "Vie Karille!". Kasit sujuu hyvin vielä vain herkkupalaa seuraten, mutta asioiden vieminen on onnistunut ihka ensimmäisestä harjoituskerrasta lähtien joka ikinen kerta. Ja millä innolla! Lähettinä toimiminen on Rokista ilmiselvästi Mitä Tärkein Kunniatehtävä.

P.S. Olen ahkerasti kutsunut Rokia pikku-pennuksi (luultavasti satunnaisten kuulijoiden ihmetykseksi), mutta hetkeen se ei ole tuntunut enää minustakaan sopivalta. Vaa'alla ei olla käyty kuin enää harvakseltaan ja Karin avustuksella, ja minä olen luovuttanut Rokin nostamisen sisäportin yli jo hyvän aikaa sitten. Sen verran tämä karvaturri on jo totisesti kasvanut!